Sovittelun etuja

Asianajajaliiton Sovittelun Supersyksy -kampanjasta innostuneena julkaisemme pari artikkelia sovittelusta. Kampanjassa sovittelua haluava riidan osapuoli tai hänen avustajansa voi ottaa yhteyttä Asianajajaliiton sovitteluvaliokuntaan riidan sovittelemiseksi. Sovittelun supersyksy -kampanjassa mukaan ilmoittautuneet asianajajat ovat sitoutuneet tarjoamaan riidan osapuolille maksuttoman sovittelun 1.10.–31.12.2021. Yksi kampanjan sovittelijoista on toimistomme oma Tuomo Vatanen.

Sovittelun etuja

On yleinen harhaluulo, että suurin osa asianajajatoimistoille tuoduista riita-asioista käsiteltäisiin tuomioistuimissa. Asianajajilla on kuitenkin jo hyvän asianajajatavan takia velvollisuus tehtävän saatuaan selvittää, olisiko asia mahdollista sopia. Käytännössä suurin osa riidoista sovitaan vapaaehtoisessa sovittelussa. Ja hyvä niin, sillä osapuolet ovat tutkitusti tyytyväisempiä sovintoihin kuin tuomioistuimen antamiin tuomioihin. Asiaan vaikuttaa moni tekijä.

Yksi sovittelun etu on osapuolten itsemääräämisoikeus: sovittelu vaatii aina kaikkien osapuolten suostumuksen. Lisäksi sovintoa ei tarvitse perustaa pelkkään lakiin, vaan myös luovien ratkaisujen käyttö on mahdollista. Tilanteeseen voidaan antaa oikeudellinen arviointi, mutta sen ei ole tarkoitus olla ainoa määräävä tekijä. Antaako kiinteistön myyjä hinnanalennusta kiinteistön laatuvirheistä vai voisiko hän vaikkapa korjata ne itse? Tuomioistuimen tuomio voi tuntua enemmän jaolta voittajiin ja häviäjiin, kun taas sovittelun tarkoituksena on löytää yhteisymmärrys: esimerkiksi yritysten välillä sovinto voi edistää muuten antoisan liikesuhteen jatkuvuutta. Yksityishenkilöiden välillä taas vaikkapa naapureiden välinen riita ei ehkä johdakaan loputtomaan kyräilyyn, vaan naapurisopu saadaan palautettua sovittelupöydän kautta. Sovittelussa sovittelija ei siis ratkaise riitaa osapuolten puolesta, vaan toimii ennemminkin keskustelun johtajana ja puolueettomana välikätenä.

Sovittelu on myös lähtökohtaisesti käräjöintiä nopeampi tie saada riita ratkaistuksi. Jo käräjäoikeuden pääkäsittelyyn pääsy vie oman aikansa kanteineen ja vastineineen, saati sitten jos riita jatkuu hovioikeuteen tai jopa korkeimpaan oikeuteen asti. Riita voi näin jatkua pahimmillaan vuosia. Lisäksi ”häviäjälle” voi koitua omien oikeudenkäyntikulujen lisäksi maksettavaksi vielä vastapuolenkin viulut, muista mahdollisista korvauksista puhumattakaan. Sovittelussa pöydän ääreen päästään ripeämmin ja myös kulut ovat koko ajan paremmin osapuolten tiedossa ja hallinnassa.  Kun kustannusriski on pienempi, on myös saatavan määrältään vähäisempiä – mutta kuitenkin osapuolille merkittäviä – asioita järkevää nostaa pöydälle. Käräjöinti ei yleensä ole mieluisa vaihtoehto myöskään osapuolten henkisen hyvinvoinnin kannalta – lopputulos kun ei ole koskaan täysin varma. Erityisesti yrityspuolella sovittelun vaakakupissa painaa myös menettelyn luottamuksellisuus.

Joskus kuitenkin käy niin, että sovitteluyrityksistä huolimatta sovintoon ei päästä vaan käräjät kutsuvat. Tällöinkään sovittelu ei välttämättä ole mennyt täysin hukkaan, sillä osapuolet ovat voineet päästä yhteisymmärrykseen joistakin riidan seikoista, mikä helpottaa tuomioistuinkäsittelyä. Useat sovittelumenettelyt sekä mm. hyvä asianajajatapa kieltävät vastapuolen sovintotarjoukseen vetoamisen sopimusneuvotteluiden ulkopuolella, eli esimerkiksi tuomioistuimessa. Sovittelussa esiin tuodut seikat jäävät lähtökohtaisesti vain sovitteluun osallistuneiden tietoon.