Ylivoimainen este ja liikavaikeus

Ylivoimaisella esteellä (force majeure) tarkoitetaan sellaista sopijapuolen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaa yllättävää tapahtumaa, jota sopijapuolen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon sopimusta tehtäessä, ja joka estää sopimuksen täyttämisen. Jos tapahtuma ei tee suoritusta mahdottomaksi, mutta vaatii sopijakumppanilta kohtuuttomia uhrauksia, kyse voi olla liikavaikeudesta (hardship). 

Sopimuksiin sisällytetään yleensä ainakin force majeure -ehto jossain muodossa. Usein ehtoon kirjataan tapahtumia, joita pidetään ylivoimaisina esteinä, kuten sota, luonnonkatastrofi, vienti- tai tuontikielto tai työtaistelu. Normaalisti nämä ovat vain esimerkkejä: tyhjentävän luettelon laatiminen ennalta-arvaamattomista tapahtumista ei tunnu järkevältä.  

Sopimukseen sovellettavan maan laista riippuu, voidaanko kyseisiin vapauttamisperusteisiin vedota ilman nimenomaista sopimusehtoa. Kansainvälistä kauppaa säätelevistä sopimuksista löytyy tällaisia määräyksiä, mutta esimerkiksi common law -maissa sopimuksen sisältö yleensä ratkaisee. Suomessa ylivoimaista estettä ja liikavaikeutta koskevia määräyksiä on esimerkiksi kauppalaissa ja kuluttajansuojalaissa, mutta meillä niiden voidaan katsoa toimivan vapauttamisperusteena jo yleisenä oikeusperiaatteenakin. Sopimuksiin on kuitenkin syytä aina sisällyttää hyvin laadittu ehto kummankin tilanteen varalta.

Ukrainan sota ei lähtökohtaisesti muodosta ylivoimaista estettä suomalaiselle toimittajalle mutta ukrainalaisen alihankkijalle se sitä luultavasti on. Vastaavasti Venäjälle määrätyt pakotteet lienevät yleensä ylivoimainen este venäläiselle alihankkijalle. Kauppalain mukaan alihankkijan ylivoimainen este vapauttaa toimittajan vastuusta vain, jos ylivoimainen este kohdistuu myös siihen itseensä. Jos alihankkijan estynyt suoritus on korvattavissa hankkimalla tuote tai työ muualta, ei sopimuksen täyttäminen ole mahdotonta. Mikäli korvaavan suorituksen hankkiminen vaatii kohtuuttomia kustannuksia, voi kyse olla liikavaikeudesta.

Liikavaikeutta arvioitaessa joudutaan vertailemaan sopijaosapuolten intressejä. Korvaavan tuotteen hankkimisen korkea hinta ei todennäköisesti vapauta toimittajaa vastuusta, mikäli asiakas tarvitsee tuotteen eikä voi saada sitä muualtakaan sen edullisemmin. Liikavaikeus ei ole mikään automaatti, jolla realisoitunut sopimusriski voitaisiin sysätä sopijakumppanin kannettavaksi.

Ylivoimainen este tai liikavaikeus vapauttaa sopijakumppanin suorituksesta vain esteen ajaksi. Esteen jatkuessa riittävän kauan sopimus voidaan kuitenkin yleensä purkaa. Purun edellytykset kirjataan yleensä sopimusehtoihin ja niitä voi löytyä määräyksiä myös sovellettavasta laista.

Hintatason merkittäväkään nousu tai sopimuksen käyminen muuten yllättäen sopijapuolelle kannattamattomaksi ei tarkoita sopimusvastuusta vapautumista ylivoimaisen esteen tai liikavaikeuden perusteella. Pääperiaate on, että sopimukset on pidettävä. Kummankin sopijapuolen pitää kantaa omat sopimusriskinsä. Kohtuuttomaksi käynyt sopimusta voidaan toki sovitella, mutta kynnys tähän on yritysten välisissä sopimuksissa korkea. Hintatason yllättäviin vaihteluihin on parasta varautua sopimalla sopivista hinnantarkistusehdoista. Tämä on syytä ottaa huomioon jo sitovaa tarjousta tehtäessä.

Nykytilanne osoittaa, kuinka tärkeää sopimusten huolellinen ja ammattitaitoinen laatiminen on.