Sovittelumenettelyistä

Sovittelumenettelyjä on erilaisia. Lähtökohtaisesti sovittelijan rooli ei ole ratkaista riitaa osapuolten puolesta, vaan auttaa osapuolia löytämään erimielisyyksiinsä kaikille sopiva ratkaisu. Sovinto ei siis perustu pelkkään lain soveltamiseen, vaikka sovittelijan oikeudellinen arvio asiasta voidaan ottaa huomioon. Asianajajasovittelussa sovittelijana toimii kokenut asianajaja, jolla on lisäksi asianajajaliiton sovittelijakoulutus. Esimerkiksi toimistomme asianajaja Tuomo Vatanen on Asianajajaliiton kouluttama sovittelija. Asianajajaliiton sovittelijat ovat yleensä erikoistuneet johonkin tiettyyn oikeudenalaan. Kun sovittelijalla on erityiskokemusta soviteltavasta asiasta, osaa hän tuoda paremmin esille mahdollisen oikeudenkäynnin todennäköiset seuraamukset ja tunnistaa mahdolliset ongelmakohdat ja riskit. Asianajajasovittelussa sovittelijan voi valita suoraan listalta tai pyytää Asianajajaliiton sovitteluvaliokuntaa ehdottamaan riitaan sopivaa sovittelijaa.

Tuomioistuinsovittelussa käräjäoikeus määrää osapuolten pyynnöstä sovittelijaksi tuomioistuimen sovittelukoulutuksen käyneen käräjätuomarin. Joskus sovittelija voidaan määrätä myös vielä hovioikeusvaiheessa. Jos asiassa tarvitaan tuomarin lisäksi muuta erityistä asiantuntemusta, voi sovittelija käyttää osapuolten suostumuksella asiantuntija-avustajaa kuten vaikkapa psykologia. Toisin kuin oikeudenkäynnissä, tuomioistuinsovittelussa toiselta osapuolelta ei voi vaatia avustajan palkkion tai muiden kulujen maksua. Oikeusapua sen sijaan voidaan myöntää sovitteluunkin. Toisin kuin asianajajasovittelu, tuomioistuinsovittelu on lähtökohtaisesti julkinen. Toki käytännössä paikalla on useimmiten sovittelijan lisäksi vain asian osapuolet mahdollisine avustajineen. Jos tuomioistuinsovittelussa ei synny sovintoa, voidaan mahdollista jo vireillä olevaa oikeudenkäyntiä jatkaa. Tällöin oikeudenkäynnissä asian käsittelee eri tuomari. Osapuolet eivät saa vedota oikeudenkäynnissä siihen, mitä toinen osapuoli on esittänyt sovittelussa sovintoon pääsemiseksi.

Olipa sovittelumenettely mikä tahansa, sovinnosta tehdään yleensä sopimus. Useimmat sovintosopimukset voidaan osapuolten pyynnöstä vahvistaa tuomioistuimen toimesta, jolloin sille voidaan hakea myös täytäntöönpanoa, esim. ulosottoa. Sopimus on kuitenkin sitova myös ilman vahvistamista – vahvistaminen vain helpottaa tiettyjen seuraamusten täytäntöönpanoa.

Sovittelumenettelyt ja eri sovittelutavat ovat viime vuosina yleistyneet ja toisaalta myös erikoistuneet. Jopa joitain rikosasioita voidaan sovitella sovittelutoimistossa, tosin tällöin täytäntöönpanokelpoiseksi voidaan vahvistaa vain riita-asiaa koskeva osuus eli käytännössä sovittu vahingonkorvaus – oikeudellista syyllisyyttä ei ratkaista. Kuluttajariita-asioita taas voi sovitella Kuluttajariitalautakunnan kuluttajaneuvonnassa. Naapuruussovittelussa käsitellään asumiseen ja naapuruuteen liittyviä riitoja, kuten häiriökäyttäytymistä. Myös lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta tai elatusta voidaan sovitella ja asiasta tehdä sopimus – useimmiten tämä tapahtuu sosiaalitoimessa lastenvalvojan luona. Tällöin tuomioistuimen ulkopuolella tehtyä sovintoa ei kuitenkaan voida vahvistaa käräjäoikeudessa, vaan vahvistuksen tekee sosiaalitoimi.