Mikä on välttämätöntä?

Lait ovat harvoin täysin yksiselitteisiä, vaan niihin sisältyy väkisin tulkinnanvaraisia säännöksiä. Esimerkiksi se, mikä on kohtuullista, tarpeellista tai välttämätöntä, vaatii tapauskohtaista harkintaa ja on siis pohjimmiltaan mielipidekysymys. Tässä mielessä laki on niin kuin se luetaan. Kukaan tuskin voi nykytilanteessa ehdottomasti tietää, millaiset rajoitukset ovat välttämättömiä ja mitkä eivät.

Valmiuslain 118 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan poikkeusoloissa tilapäisesti (enintään 3 kuukaudeksi kerrallaan) kieltää tai rajoittaa oikeutta oleskella ja liikkua tietyllä paikkakunnalla tai alueella, jos se on välttämätöntä ihmisten henkeä tai terveyttä uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi. Toimivaltuuksien käytön pitää olla oikeasuhtaista väestön suojaamiseksi ja myös ihmisten toimeentulon ja talouselämän turvaamiseksi.

Suoraan laista ei ilmene, mikä on kulloinkin välttämätöntä ja oikeasuhtaista. Hallitus käyttää asiassa harkintaa, ja päättää rajoituksista, jos niiden edellytykset sen mielestä täyttyvät. Eduskunta voi kumota päätöksen, jos se on toista mieltä. Rajoitusten purkamisesta hallitus voi päättää harkintansa mukaan ilman eduskunnan hyväksyntää.

Valmiuslaki ei anna hallitukselle valtuuksia päättää yritysten sulkemisesta. Suomen perustuslaki takaa elinkeinonvapauden. Perustuslain 23 §:n mukaan perusoikeuksista voidaan määrätä poikkeusolojen aikana tilapäisiä poikkeuksia normaalissa järjestyksessä säädettävällä lailla (tai antaa lailla hallitukselle täsmällisesti rajattu valtuus asetuksella määrätä tällaisia poikkeuksia). Edellytyksenä on, että tällaiset poikkeukset ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana. Koska yritysten sulkeminen vaatisi tällaisen erillisen lain säätämisen, kynnyksen sille pitäisi olla korkeampi kuin valmiuslain mahdollistamille liikkumisrajoituksille.

Ravintoloiden sulkeminen mahdollistettiin perustuslain 23 §:n nojalla väliaikaisella lakimuutoksella, joka  on voimassa 31.5.2020 saakka. Lain mukaan ”ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä suljettuina asiakkailta vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaavan hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta”. Laki ei koske henkilöstöravintoloita. Hotellit eivät saa tarjota aamupalaa ravintolassa, mutta voivat antaa asiakkaille mukaan annoksia ja aamupalatarvikkeita. Hallitus ja eduskunta katsoivat, että kaikkien ravintoloiden sulkeminen on välttämätöntä, joten esimerkiksi aukioloaikaa tai toimintatapaa koskevia rajoituksia ei pidetty riittävinä.

Valtioneuvostolle annettiin valtuus päättää niistä alueista, joita määräys koskee. Kuten tiedetään, hallitus päätti sulkea ravintolat koko Suomessa. Hallitus ei esittänyt, eikä eduskunta säätänyt, hallitukselle laajempaa harkintavaltaa niiden ravintoloiden suhteen, joita kielto koskee. Tämän vuoksi vaikkapa pöytiin annoksia tarjoavat lounasravintolat pysyvät kiinni yhtä pitkään kuin iltaravintolatkin. Asetuksen mukaan ”työ- ja elinkeinoministeriö seuraa yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa säännöllisesti sitä, onko ravitsemisliikkeet pidettävä kussakin maakunnassa edelleen suljettuina asiakkailta”. Tämä mahdollistaisi kaikkien ravintoloiden avaamisen jo ennen toukokuun loppua tietyllä alueella, mutta ei avattavien ravintoloiden valikointia muulla tavoin.

Kauppaliikkeiden tai -keskusten sulkeminen edellyttäisi lain säätämistä vastaaviin perustein, joilla ravintolat suljettiin. Liikkuminen ja oleskelu kauppakeskuksissa voitaisiin ehkä kieltää valmiuslain perusteella. Ainakaan joensuulaisten kauppojen tai kauppakeskusten osalta kumpikaan ei vaikuta tarpeelliselta saati välttämättömältä, mutta tilanne saattaa toki muuttua