×

Change Language

FI EN SV
×
×
T_PLACEHOLDER_IMAGE
14.04.2020

Vapauttaako korona suoritusvelvollisuudesta?


Monet vetoavat nyt pandemian aiheuttamaan ylivoimaiseen esteeseen (force majeure) vapautuakseen sopimusvelvoitteistaan.

Ylivoimaisesta esteestä on kysymys, jos sopimusvelvoitteen täyttämisen estää sopijapuolen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva tapahtuma, jota ei ole voitu ennakoida ja jonka vaikutuksia ei voida ilman kohtuuttomia uhrauksia poistaa. Sopimukseen sisällytetään usein ylivoimaista estettä koskeva ehto, mutta tällaiseen esteeseen voidaan vedota ilman nimenomaista ehtoakin. Sopimusehtoihin on usein kirjattu ylivoimaiseksi esteeksi katsottavia tapahtumia, mutta ei yleensä tyhjentävää luetteloa niistä. Tämän vuoksi myös epidemia tai pandemia voi olla ylivoimainen este riippumatta siitä, onko se sopimuksessa nimenomaan tällaiseksi määritelty. Ylivoimainen este vapauttaa suorituksesta vain siksi ajaksi kuin poikkeuksellinen tapahtuma sen estää. Jos este kestää riittävän pitkään tai sopimus menettää viiveen vuoksi merkityksensä, tilaajalla on yleensä oikeus purkaa sopimus.

Koronaepidemia tai sen perusteella määrätyt rajoitukset eivät tarkoita automaattisesti force majeure -tilannetta. Ratkaisevaa on, estääkö tapahtuma sopimuksen täyttämisen. Jos toimitusta varten välttämättömiä komponentteja tai työntekijöitä ei epidemian vuoksi voida saada millään järkevällä toimenpiteellä, ei toimittaja joudu korvaamaan tällaisesta viivästyksestä aiheutuvaa vahinkoa. Yli 10 henkilön kokoontumisia koskeva kielto on ylivoimainen este tapahtuman järjestäjälle ja ravintolatoimintaa koskevat rajoitukset estävät pienemmätkin tilaisuudet ravintoloissa ilman, että ravintoloitsija voi asiaan vaikuttaa.

Maksuvelvollinen voi vedota ylivoimaiseen esteeseen, kun maksu estyy maksuliikenteen keskeytymisen tai vastaavan syyn vuoksi. Sen sijaan maksuvaikeudet, jotka aiheutuvat epidemiasta johtuvasta asiakaskadosta, eivät käsittääkseni mahdu ylivoimaisen esteen käsitteen piiriin. Tällä perusteella esimerkiksi vuokralainen ei voi jättää vuokraa maksamatta rikkomatta samalla sopimusta.

Valtioneuvoston päätös ravintoloiden sulkemisestakaan ei muodostane vuokranmaksua koskevaa ylivoimaista estettä. Lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessäkin (HE 25/2020) viitataan vain  mahdolliseen vuokran kohtuullistamiseen. Tämä taas vaatii tapauskohtaista arviointia: vuokravapautus voi olla kohtuuttomampi yksittäiselle vuokranantajalle kuin vaikkapa valtakunnalliselle ravintolaketjulle.

Määrätyt rajoitukset ja ihmisten vetäytyminen koteihinsa ovat vähentäneet monien sovittujen palveluiden tarvetta. Korona ei estä palveluiden ostamista, mutta voi tehdä ne tarpeettomiksi. Jos tilaaja on sitoutunut ostamaan tietyn määrän palveluita riippumatta olosuhteiden muutoksista, ei tilaaja mielestäni vapaudu ostovelvoitteestaan sillä, ettei se niitä tässä tilanteessa tarvitse.   

Epidemian vaikutuksien minimoinnista on järkevintä sopia yhdessä ja samalla turvata hyvien liikesuhteiden jatkuminen. Ainakin alkuvaiheessa toimitus- tai maksuajan jatkaminen voi riittää, mutta muutkin siirrot saattavat olla tarpeen ennen kuin korona-peli on pelattu. Hyvällä osumatarkkuudella voi pärjätä tässäkin pelissä.