Kunnianloukkaus rikoksena

KUNNIANLOUKKAUS RIKOKSENA

Kunnialla tarkoitetaan sekä kaikille ihmisille kuuluvaa yleistä arvonantoa että toiminnan tai ammatin kautta määrittyvää arvostusta. Kunnianloukkaukseen puolestaan syyllistyy rikoslakimme mukaan se, joka ”esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle” tai muuten halventaa toista.

Tässä artikkelissa käydään läpi, miten ja millaisissa olosuhteissa kunnianloukkaukseen voi syyllistyä, sekä mitä siitä mahdollisesti seuraa.

Kunnianloukkauksen tekotavat

Kunnianloukkaukseen voi nykyisen rikoslain mukaan syyllistyä kahdella tavalla:

1. Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen – Tämä tarkoittaa perätöntä tietoa, joka voidaan ainakin periaatteessa jälkikäteen todentaa. Jotta teko olisi rangaistava, sen tulee olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka kohdistamaan häneen halveksuntaa. Kunnianloukkaus on rangaistavaa riippumatta siitä, millä tavoin tieto tai vihjaus esitetään. Syytteeseen voi joutua myös silloin, kun kohdeyleisö on hyvin pieni. Kunnianloukkaus voi toteutua jopa kahdenkeskisessä keskustelussa, jos esitetty väite aiheuttaa kohteelle kärsimystä.
2. Toisen halventaminen muulla tavalla – Tämä kattaa muut kuin sanalliset tekotavat. Tällaisia voivat olla esimerkiksi koskettelu, eleet tai ilmeet.

Kunnianloukkauksen kohde

Kunnianloukkauksen kohteena voi olla vain luonnollinen henkilö, eli ihminen. Yrityksen kunniaa ei voi loukata, mutta joskus kunnianloukkaus voi kohdistua esimerkiksi yrittäjään tai yrityksen vastuuhenkilöihin, mikäli he ovat yksilöitävissä loukkauksesta. Nykyisin vainajan kunniaa voi loukata vain esittämällä vainajasta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Tuomittavat ilmaisut ja teot

Toista loukkaavien ilmausten ja tekojen yhteinen piirre on se, että niiden tarkoituksena on ollut loukata kohdetta. Sylkäisy on yleisin ei-sanallinen loukkaus ja sitä pidetään ilman erillistä arviointia halventavana tekona. Myös esineiden tai nesteiden heittäminen toisen päälle voi täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, esimerkiksi virvoitusjuoman heittäminen pääministerin päälle on tuonut kunnianloukkaustuomion. Halventava koskettelukin voi olla kunnianloukkaus.

Esimerkkejä tuomioon johtaneista kunnianloukkauksista:

• Halventava nimittely, esim. "homo", "huora", "hullu", "pedofiili", "narkkari", "idiootti", tai etniseen taustaan viittaavat ilmaukset
• Henkilön väittäminen kuolleeksi
• Väite liiallisesta alkoholinkäytöstä tai rattijuoppoudesta
• Väite mielenterveyshäiriöistä tai muista arkaluontoisista sairauksista
• Väite rikoksesta (erityisesti seksuaali-, huumausaine-, omaisuus- ja talousrikokset)
• Halventavan kappaleen julkaiseminen tunnistettavasta henkilöstä
• Sylkeminen kasvoille, vaatteisiin tai toista päin
• Esineillä tai aineella heittäminen
• Kyseenalaisten viestien lähettäminen toisen henkilön nimissä

Tahallisuus ja sananvapauden rajat

Kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tahallisuutta. Henkilö ei syyllisty kunnianloukkaukseen, jos hänellä on ollut perusteltu syy pitää esittämäänsä tietoa totena. Rikoslain mukaan kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa tai muussa julkisessa toiminnassa, mikäli se ei selvästi ylitä hyväksyttävyyden rajoja. Myös yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittely voi oikeuttaa muuten kunnianloukkaukseksi katsottavan lausuman, jos sen esittäminen ei selvästi ylitä hyväksyttävyyden rajoja. Käytännössä siis asiallinen arvostelu on hyväksyttävää, mutta eivät henkilöön menevät seikat tai yleisten hyvien tapojen rikkominen.

Rangaistukset ja korvausvelvollisuus

Perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta voidaan tuomita sakkoa, ja törkeästä kunnianloukkauksesta enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, mikä tarkoittaa sitä, että pääsääntöisesti syyttäjä voi nostaa syytteen vain, jos loukattu henkilö itse vaatii rikoksen saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kunnianloukkauksen kohteella, eli asianomistajalla, voi olla oikeus vahingonkorvauksiin sekä kärsimyskorvaukseen. Kunnianloukkauksesta maksettavat kärsimyskorvaukset vaihtelevat Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan 200 ja 10 000 euron välillä. Kärsimyskorvauksen tuomitseminen ei edellytä sitä, että loukkauksella olisi ollut yleisöä. Tämä johtuu siitä, että koettu kärsimys ei aina riipu siitä, onko ulkopuolinen henkilö ollut todistamassa tilannetta. Jos korvausta puolestaan vaaditaan aiheutuneesta vahingosta, kuten asiakkaiden menettämisestä, tulee loukkauksen olla ollut sellainen, että vähintään yksi ulkopuolinen henkilö on havainnut sen.

Lopuksi

Kunnianloukkaus on monimutkainen rikosnimike, jonka arviointi riippuu olennaisesti olosuhteista. Sananvapaus asettaa tiettyjä rajoja kunnianloukkauksen tunnusmerkistölle, ja oikeuskäytännössä on nähtävissä, että erityisesti julkisessa asemassa olevien henkilöiden tulee kestää tietyntasoista kritiikkiä. Rikosoikeudellisessa arvioinnissa keskeistä on se, missä määrin esitetty tieto tai väite voidaan todistaa perättömäksi ja aiheuttaako se loukatulle objektiivisesti arvioiden haittaa tai halveksuntaa.

Kunnianloukkaus sekoitetaan helposti toiseen rikokseen, nimittäin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Siinä on kyse yksityisasioina pidettävien faktatietojen, kuten vanhojen rikostuomioiden tai seksuaalihistoriaan liittyvien asioiden levittelemisestä. Kunnianloukkauksessa teon kohteena on siis valheellisen tiedon levittäminen, kun taas yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen kohteena on tieto, joka on totta. Molemmissa rikoksissa on kuitenkin kyse teosta, joka voi aiheuttaa teon kohteena olevalle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.